Eilen työstimme ja teimme urakan... Sää oli kylmä ja lunta sateli hiljalleen koko päivän, se ei kuitenkaan meitä haitannut, tämä päivä oli varattu Helmelle ja niinpä Helmi sai päivänsä, säästä huolimatta... Urakan lopputuloksena oli ihanan hörisevä käyntiääni kun väänsi avaimesta... Vaikka allekirjoittaneen osuus myllyn paikalleen laitossa olikin vaatimattoman pieni, niin hengessä olin mukana enemmän kuin moni uskoikaan...
Päivän Helmen kimpussa aloitimme kytkimen laitolla ja vauhtipyörän kiristämisellä. Ensimmäinen hommani oli puhdistaa vauhtipyörä öljystä ja hioa se hiekkapaperilla pitäväksi. Hiominen pitää muuten tehdä pystysuuntaan pyörimissuunnan suhteen, jotta saadaan mahdollisimman pitävä pinta kytkimen molemmin puolin. Näin minua valaistiin... :) Seuraavaksi piti pitää hihnapyörän puolelta vastaan kun Rakas kiristi vastapuolelta vauhtipyörää... Mutta pian huomasin, että salille lähtö olisi edessä, mikäli minun voimallani tuon homman olisi pitänyt onnistua... Kierryin mukana kuin korkkiruuvi - joten kiitin onnea, että apuvoimia oli saatavilla... :) Kiitos Late...
Päivä kääntyi iltaan ja monituisen monta vaihetta kävimme läpi. Minun vastuullani oli lähinnä työnnellä autoa eteen ja taakse, ojennella työkaluja ja lautoja, etsiä, hakea ja palauttaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta, siivota ja kuvata - ennen kaikkea ahmia kaikkea mahdollista tietoa mitä saatavilla oli Helmestä, omasta Unelmastani...
Suurin kunnia päivän, joka oli jo hämärtynyt iltaan, päätteeksi annettiin kuitenkin minulle... Sain kääntää virta-avainta... Ensimmäinen käännös - ei mitään - startin johto oli irti... Toinen käännös - herskyvä ääni, joka kertoi että Helmen ensimmäinen "sydän-leikkaus" oli onnistunut... Luulen, että meillä molemmilla tytöillä - Helmellä ja minulla - kihosi onnen kyynel silmäkulmiin, tätä oli odoteltu... Yhteen kuuluvuuden tunne joka meidät valtasi oli sanoin kuvaamaton... Voin sanoa meidät, sillä Helmi-Unelma on mielessäni hän, niin hullulta kun se saattaa niin monista kuulostaakin, uskon että sillä on omat tunteet ja tahto...
Pimenevässä illassa näin miten Helmen silmät loistivat ilosta,meitä oli kaksi onnellista lasta,
ihan nuoria vasta,
mutta nautimme olosta ihanasta,
jonka loi hörsköttävä Helmen sydän ja minun onnellinen nauruni...
Aurinkoisesti onnellinen Jyvänen
